Tasapainohermon tulehdus
Tasapainohermon tulehdus eli Vestibulaarineuroniitti on tila, jossa oireena on muutaman tunnin tai enintään vuorokauden kuluessa kehittynyt toispuolisesta tasapainoelimen toimintahäiriöstä johtuva kiertohuimaus, johon ei liity muita korvan alueen oireita kuten kuulonalenemaa, korvan soimista (tinnitus) eikä myöskään halvausoireita.
Vestibulaarineuroniitti on tasapainoelimen äkillinen toimintahäiriö, josta käytetään myös samaa tilaa tarkoittavia termejä tasapainohermon tulehdus, epideeminen vertigo, vestibulaarinen labyrintiitti ja vestibulaaritoiminnan äkillinen toispuolinen vajaus.
Varmaa tietoa tilan aiheuttajasta ei ole, mutta syyksi on epäilty hermossa olevan ns. neurotrooppisen viruksen aktivoitumista. Tavallisimmiksi aiheuttajiksi on ajateltu herpes simplex eli niin sanottu yskänrokkovirus tai vesirokkovirus, joka alkaa jakautua ja saa aikaan immunologisen vasteen kautta tasapainohermon turvotuksen, joka johtaa hermon vajaatoimintaan. Muiksi aiheuttajiksi on arveltu borrelioosia sekä verenkiertohäiriötä, mutta näitä ei ole voitu tutkimuksissa aiheuttajiksi varmistaa.
Esiintyvyys
Diagnoosin saa vuosittain 3-4 henkilöä sadastatuhannesta (3-4/100 000). Osuus kaikista terveydenhuollon huimausta koskevista avohoitokäynneistä on 7-8 prosenttia.
Joskus tasapainohermon toimintahäiriö uusiutuu useaankin kertaan. Mekanismina on uusi vaurio, kun edellisen neurotrooppisen viruksen aktivoitumisen tuhot ovat parantuneet ja uusi vaurio on mahdollinen.
Oireet
Oireena on muutaman tunnin tai enintään vuorokauden kuluessa kehittynyt toispuolisesta tasapainoelimen toimintahäiriöstä johtuva kiertohuimaus ja tasapainohäiriö. Sairastunut kykenee useimmiten seisomaan, mutta kallistuu sairastuneelle puolelle. Silmissä on nykivä liike (nystagmus, silmävärve) vaakasuoraan ja hieman kierähtäen terveeseen korvaan päin.
Keskeisimmät oireet:
- Kiertohuimaus
- Pahoinvointi
- Tasapainon epävarmuus
- Vaikeus tarkentaa katsetta
Huimauskohtaukseen liittyy voimakas pahoinvointi, oksentaminen, kalpeus ja hikoilu. Tilaan ei liity muita korvan alueen oireita kuten kuulonalenemaa, korvan soimista (tinnitus) eikä myöskään kasvojen tai raajojen halvausoireita, puheen tai nielemisen häiriöitä.
Tutkimukset
Lääkärin vastaanotolla tehtäviin kuuluvat äkillisen vaarallisen neurologisen sairauden (aivoverenkiertohäiriö, aivorunkovaurio) poissulkemiseksi tehtävät tutkimukset sekä erityisesti tasapainohermoon kohdistuvat tutkimukset.
Silmävärve (nystagmus) havaitaan tutkittavan silmien liikkeitä katsomalla. Niin sanotulla päännykäisytestillä tutkitaan näköhavainnon ja tasapainohermon välinen toiminnallinen yhteys. Testissä potilas katsoo suoraan eteenpäin kiinteään kohteeseen, samalla kun hänen päätään käännetään nopeasti. Normaalisti katse pysyy kohteessa ilman korjausliikettä. Testi suoritetaan molempiin suuntiin eli pää käännetään nopeasti sekä vasemman että oikean korvan suuntaan. Katseen korjausliike on merkki kääntösuunnan puoleisen tasapainohermon toimintahäiriöstä.
Joskus tarvittaviin varmistustutkimuksiin kuuluvat elektroneurografia (ENG), jossa korvakäytävää ärsytetään kylmällä ja lämpimällä vedellä tai ilmalla ja, jossa tasapainohermon toiminnan häiriössä syntyy silmävärve. Muita tutkimuksia ovat kuulotutkimus (audiometria) ja aivojen kuvantamistutkimus, jotka ovat normaalit.
Hoito
Välitön hoito
Ensimmäisinä päivinä pahoinvoinnin helpottaminen lääkkeillä (metoklopramidi, proklooriperatsiini, 5-HT3-reseptorin salpaajat) ja nesteytyksen varmistaminen ovat tarpeen. Tasapainohermon immunologisen reaktion rauhoittamiseen hoidoksi voidaan määrätä 1-2 viikon kortikosteroidikuuri.
Oireenmukainen hoito on aina lyhytkestoista ensiapua, sillä pitkään käytetty lääkitys saattaa jopa hidastaa keskushermoston sopeutumismekanismeja ja pitkittää oireilua kaikilla sairastuneilla, mutta erityisesti vanhuksilla. Pahoinvoiva ja oksenteleva potilas tarvitsee aina myös asianmukaisen nestehoidon.
Viruslääkkeitä ei suositella, koska näyttöä niiden tehosta ei ole, sillä taudin aiheutumista viruksista ei pystytä varmistamaan.
Kuntoutuminen
Ennen varsinaista liikeharjoittelua aloitetaan katseen kohdistaminen ensin kiinteään, sitten liikkuvaan kohteeseen pään ollessa paikoillaan. Pahoinvoinnin helpottaessa katseen kohdistusta tehdään päätä liikuttaen.
Liikkuminen tulee aloittaa voinnin sallimissa rajoissa pahoinvoinnista huolimatta. Normaalin tasapainon tunteen saavuttaminen edellyttää näköärsykkeiden sekä pään ja muun kehon liikkeiden tuottamia ärsykkeitä keskushermoston tasapainojärjestelmään. Aluksi harjoitteina ovat vartalon ja jalkojen liikkeet kasvattaen vähitellen nopeutta ja tarkkuutta. Järjestelmällisen harjoitusohjelman toteuttaminen ilmeisesti nopeuttaa toipumisprosessia, mutta on käytännössä raskasta.
Loukkaantumista vastaan tulee suojautua, mutta huimausta aiheuttavia toimintoja ja tilanteita ei tule välttää, koska ne saavat tasapainojärjestelmän toipumaan nopeammin. Kuntoutus vaatii kärsivällisyyttä: Toipuminen on hidasta, koska kaikki tarvittavat silmien ja vartalon liikkeet pitää harjoitella uudelleen ja liikeharjoitteet aiheuttavat pahoinvointia.
Ennuste
Hoidon ja kuntoutuksen tulokset alkavat näkyä joskus muutamassa viikossa, mutta kokonaisvaltainen toipuminen kestää useita kuukausia. Hankalimmat oireet eli huimaus ja pahoinvointi helpottuvat muutamassa päivässä. Tasapainohäiriöt alkava vähentyä ensimmäisten viikkojen aikana. Pienelle osalle sairastuneista jää kuukausia kestävä, vähäisempi huimausoireisto. Poikkeavan vaativat olosuhteet, kuten hämärässä liikkuminen, ylös kurottaminen ja nopeat pään liikkeet, voivat horjuttaa tasapainoa pitkäänkin. Yleinen jälkiseuraus on merkittävä tasapainoelimistön toimintapuutos, mutta keskushermosto sopeutuu pysyväksikin jäävään muutokseen, jolloin normaali toimintakyky palautuu tavallisesti parissa kuukaudessa. Mitattavaa toipumista on havaittu yli vuodenkin päästä vauriosta.
Tasapainokuntoutukseen löydät neuvoja Terveyskylän sivuilta.